Siirry pääsisältöön

Tekstit

Mun runoja

RAKKAUS
Olet järjettömän suuri kusipää Tunteillas tuut ja sekoitat mun pään Voimasi iskee kuin halvauttava salama Olet kuin kasvoja lähestyvä polttava silitysrauta Älä lähesty mua sun lämpösellä otteella Sinut hetken tunnen, kunnes olet taas osa mun heikkoa itsetuntoa Epäilys, Raivo, Itku ja Huuto Älä minulle sano että olen pelkkä harhaluulo! Anteeksi en tarkoittanut epäillä Sun kosketus tuntuu niin pelottavan hyvältä
Rakkaus Minä haluan oppia sinut tuntemaan Rakastamaan, olemaan sinun kokonaan jotain minulta on sisältä viety lähelläsi olen kuin rautaputkella piesty
Epätoivo. Itken, huudan kun pelkään sinun menevän Vaikken tahtonut sinua en halua sinun lähtevän PALAA! Minä pyydän, olen sinun arvoinen rakkaus olet kaunein tunne ihmisen
Rakkaus Ethän ole pelkkä illuusio, tulet ja menet on sinun jättämä jälki kuin rovio! RAKASTAN, HALUAN, TUNNEN JA PALAN! Elän ja hengitän vain sinun armosta. Palaathan pian ja anna minulle voimaa sillä rakkaus.. Olet vilpittömin asia mitä halajan.
***
HULLU NAINEN

Mä en tiedä susta m…
Uusimmat tekstit

Herääminen elämään

Parhaimmat jutut tulee aina tietyssä mielentilassa. Mulla se on yleensä siinä vaiheessa, kun olen siinä hetkessä 150% läsnä, täysin avoin ja tunnetta täynnä. Ne on hienoja hetkiä. Jos fiilistä vois jotenki kuvailla, sen menis suunnilleen näin:

Sun sisällä vaan jokin asettuu kohilleen. Kuin olisit kantanut murtumia, jotka yhtäkkiä asettuu paikoilleen ja paranee. Se tuntuu siltä, kun sun sydän on iskenyt pitkään väärään tahtiin ja sitten se korjaaki rytminsä iskemällä kerran kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Se tuntuu siltä kuin pitkäaikainen päänsärky yhtäkkiä haihtuu ja ajatus kiitää kovempaa kuin koskaan aiemmin. Siltä se minusta tuntuu.

Mie olen saanut viimeaikoina aika paljon oivalluksia, ihan siksi että mulla on ollu aikaa mietiskellä asioita, mutta samaan aikaan olen altistanut itseni uusille kokemuksille, ihmisille ja tuntemuksille. Ja yrittänyt olla nuiden kanssa hyvin avoin ja ennakkoluuloton.

Olen kiinnostunut ajatuksesta, että luopuisin egostani. Ainakin niistä osista jotka…

Kun viimeksi mie olin mie.

Laura Peippo heitti hyvän kysymyksen hänen instagram tilillä: " muistatko itsesi pienenä lapsena?"

...

Alkuun en löytänyt pikkuista neitisaatanaa muistojen kätköistä, lähinnä muistikuvia ilman suurempaa tunnetta. Mene syvemmälle etsimään, kehoitin itseäni ja sitten se iski. Minä muistin itseni ja samaan aikaan tuli tunne, että MINÄ LÖYSIN ITSENI.

Olin lapsena hyvinkin ennakkoluuloton, avarakatseinen, iloinen, ihmisten kanssa viihtyvä ja sydämmellinen. En koskaan osannut katsoa arvostelevien lasien läpi tai ajatella että joku voisi joskus vaivaantua. Koska se kaikki oli mulle normaalia ja helppoa. Olla läsnä ja osallistuva. Itsetuntoa riitti, sillä uskoin että osasin kaiken. Osasin myöskin myöntää etten osannutkaan.
Ajattelin silloin itsestäni, että minulla täytyy olla lahja ja olen erityinen. En ole normaali, tavis tai miksi sitä nyt haluaakaan sanoa.
Löysin kavereita aina keiden kanssa leikkiä, ihan sama mikä oli ympäristö koska osasin sopeutua. Kotoa saatoin lähteä varkait…

Aina jonossa.

Mua vituttaa tällä hetkellä kaikki ihmissuhteet. Omat ja muitten.

Ei nyt kaikki, vaan ne joihin on joskus tunnetasolla satsannut ja ottanut turpaansa. Jäänyt ilman, osattomaksi siitä jostain, minkä kuvittelin olevan "se juttu". Mikä se juttu ees on? 
Mie kuvaisin olevani ihmissuhteiden Aku Ankka. Aina menossa mukana, mutta sen verran epäonnekas ettei mikää ota onnistuakseen. Aina tulee joku saatanan Hannu Hanhi näyttämään miten tää homma menee. Olin aika pitkään ihan ok ton asian kanssa, sillä mulla kuitenkin on niitä onnistuneitakin ihmissuhteita. Maailman parhaita ystäviä paljon. Miksi aloin epäilemään ja tuskastumaan kaikkiin ihmissuhteisiin, oli se kun yksi niistä merkittävimmistä ihmissuhteista joutui katkolle. Enkä edelleen ymmärrä syytä miksi.
Aloin pohdiskeleen miksi vaille jäämisen tunnetta. Onko se kateutta? vai onko se oman kyvyttömyyden tunnustamista.. en tiedä. Mutta voin kertoa sen, mitä olen oman kokemuksen ja itseni kautta havainnut. 
Nuorempana se meni puhta…

Kipua

Tunnetko mielelläsi kipua? en nyt tarkoita mitään masokistista, vaan sitä että osaatko ottaa vastaan kivun sellaisenaan kun se tulee?

Olen tuntenut viime viikkoina monenlaista kipua. Mua on sattunut jokapaikkaan. Mutta olen opetellut ottamaan sen kivun vastaan sellaisenaan kuin se on, enkä ole yrittänyt muuttaa sitä mieleisekseni.
Olen huomannut, että epämiellyttävien tuntemuksien vastaanottaminen on hankalaa, koska haluamme muuttaa niitä sellaisiksi, jotka on helpommin ymmärrettävissä ja siedettävissä. Mutta onko pakko aina yrittää muuttaa asioita?

Olen tänään kärsiny kauheaa päänsärkyä, aamu alkoi iloisesti vessanpönttöä tervehtien. Eka ajatus oli että miksi tänään? Ajankohta oli suorastaan surkea, koska minulla sattui olemaan vapaapäivä. On se huomennakin, mutta tämä päivä ei vaan millään olisi sopinut. Noh, kun päivä meni enimmäkseen sängynpohjalla oleskellen ja kivun väärää ajankohtaa päivitellen, tietenkin se oli paska päivä. Kunnes aloin taas miettimään.

Meidän keho ja mieli on…

Esiintulo

Olen miettinyt tätä kauan.

Olen pohtinut tätä niin kauan, että nyt kun on se hetki hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle..
Tulee jännäkakka housuun. On tullut jo kolmesti, maha ihan perkeleen sekaisin. Mikä tässä voi niin jännittää, yhen blogin aloitus joka luultavasti hukkuu kaikkien muiden sekunda massaan. No worries siis, niinhän?

Mie otan kaiken tosissaan, siksi tämä jännittäminen. Otan itseni tosissaan, vähän liianki, joten ton mukavuusalueen ylittäminen on todella hankalaa. Miehän voin vaikka nolata itteni. Sitten on pakko pakata tavarat autoon ja muuttaa Lapin erämaahan muutamaksi vuodeksi. Joka sinällään ei ole huonoin vaihtoehto, mutta voi sitä vaivan määrää!

Mie tiiän että mun sanomalla on painoarvoa, en mikää turha muija oo, mutta miksi sitä epäilee itseään silloin kun on isommalle raadille kertomassa älyväläyksiään? Kirottu itsetunto.

Sisäinen ääneni taas vittuilee, Turpa kiinni! täti koittaa tässä nyt kirjoittaa ekaa blogi tekstiä.

Ajatella kuinka moni asia voi jäädä tekemät…