Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Mun runoja

RAKKAUS Olet järjettömän suuri kusipää Tunteillas tuut ja sekoitat mun pään Voimasi iskee kuin halvauttava salama Olet kuin kasvoja lähestyvä polttava silitysrauta Älä lähesty mua sun lämpösellä otteella Sinut hetken tunnen, kunnes olet taas osa mun heikkoa itsetuntoa Epäilys, Raivo, Itku ja Huuto Älä minulle sano että olen pelkkä harhaluulo! Anteeksi en tarkoittanut epäillä Sun kosketus tuntuu niin pelottavan hyvältä Rakkaus Minä haluan oppia sinut tuntemaan Rakastamaan, olemaan sinun kokonaan jotain minulta on sisältä viety lähelläsi olen kuin rautaputkella piesty Epätoivo. Itken, huudan kun pelkään sinun menevän Vaikken tahtonut sinua en halua sinun lähtevän PALAA! Minä pyydän, olen sinun arvoinen rakkaus olet kaunein tunne ihmisen Rakkaus Ethän ole pelkkä illuusio, tulet ja menet on sinun jättämä jälki kuin rovio! RAKASTAN, HALUAN, TUNNEN JA PALAN! Elän ja hengitän vain sinun armosta. Palaathan pian ja anna minulle voima

Herääminen elämään

Parhaimmat jutut tulee aina tietyssä mielentilassa. Mulla se on yleensä siinä vaiheessa, kun olen siinä hetkessä 150% läsnä, täysin avoin ja tunnetta täynnä. Ne on hienoja hetkiä. Jos fiilistä vois jotenki kuvailla, sen menis suunnilleen näin: Sun sisällä vaan jokin asettuu kohilleen. Kuin olisit kantanut murtumia, jotka yhtäkkiä asettuu paikoilleen ja paranee. Se tuntuu siltä, kun sun sydän on iskenyt pitkään väärään tahtiin ja sitten se korjaaki rytminsä iskemällä kerran kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Se tuntuu siltä kuin pitkäaikainen päänsärky yhtäkkiä haihtuu ja ajatus kiitää kovempaa kuin koskaan aiemmin. Siltä se minusta tuntuu. Mie olen saanut viimeaikoina aika paljon oivalluksia, ihan siksi että mulla on ollu aikaa mietiskellä asioita, mutta samaan aikaan olen altistanut itseni uusille kokemuksille, ihmisille ja tuntemuksille. Ja yrittänyt olla nuiden kanssa hyvin avoin ja ennakkoluuloton. Olen kiinnostunut ajatuksesta, että luopuisin egostani. Ainakin niistä osista