Mua vituttaa tällä hetkellä kaikki ihmissuhteet. Omat ja muitten. Ei nyt kaikki, vaan ne joihin on joskus tunnetasolla satsannut ja ottanut turpaansa. Jäänyt ilman, osattomaksi siitä jostain, minkä kuvittelin olevan "se juttu". Mikä se juttu ees on? Mie kuvaisin olevani ihmissuhteiden Aku Ankka. Aina menossa mukana, mutta sen verran epäonnekas ettei mikää ota onnistuakseen. Aina tulee joku saatanan Hannu Hanhi näyttämään miten tää homma menee. Olin aika pitkään ihan ok ton asian kanssa, sillä mulla kuitenkin on niitä onnistuneitakin ihmissuhteita. Maailman parhaita ystäviä paljon. Miksi aloin epäilemään ja tuskastumaan kaikkiin ihmissuhteisiin, oli se kun yksi niistä merkittävimmistä ihmissuhteista joutui katkolle. Enkä edelleen ymmärrä syytä miksi. Aloin pohdiskeleen miksi vaille jäämisen tunnetta. Onko se kateutta? vai onko se oman kyvyttömyyden tunnustamista.. en tiedä. Mutta voin kertoa sen, mitä olen oman kokemuksen ja itseni kautta havainnut. Nuorempan