Talvi Olen seisonut kylmässä vedessä pitkään, katsellut horisontiin etsien rantaa missä rauha lepää En näe usvalta mitään, en tunne raajojani Tunnen vain tyhjyyttä ja loputonta kaihoa Toivon että virta ottaisi minut mukaansa Kevät saapuu Tunnen veden lämpenevän Tuntoni palaa, en ole vieras itselleni Kuulen lähelläni ääniä, en ole yksin Minua jännittää, Tuhatvuotisen talven jälkeen kevät minut yllättää Värit minut sokaisee, sydämeni muistaa miten tuntee Kesä tulee myrskyten Kesä näyttää muutoksen mahdin Salamat minua pelottaa, mutta huomaankin niiden myöhemmin minulle valoa antavan Näen ympärilläni enemmän elämää Uskallan sitä arkaillen lähestyä Jalkani alkavat kantaa, muistan kuka olen Usva hiipii iltaisin mutta poistuu aamunkoittoon Sydämeni herää eloon Syksyn tullen olen opetellut kellumaan En katso enää horisonttiin Usva,aurinko, myrskyt ovat ystäviäni Talvi tekee tuloaan En halvaannu Otan sen syleillen vastaan ja nousen pinnalle jään.