Siirry pääsisältöön

Lisää runoutta

Talvi

Olen seisonut kylmässä vedessä pitkään,
katsellut horisontiin etsien rantaa missä rauha lepää
En näe usvalta mitään, en tunne raajojani
Tunnen vain tyhjyyttä ja loputonta kaihoa
Toivon että virta ottaisi minut mukaansa

Kevät saapuu

Tunnen veden lämpenevän
Tuntoni palaa, en ole vieras itselleni
Kuulen lähelläni ääniä, en ole yksin

Minua jännittää,
Tuhatvuotisen talven jälkeen kevät minut yllättää
Värit minut sokaisee, sydämeni muistaa miten tuntee

Kesä tulee myrskyten

Kesä näyttää muutoksen mahdin
Salamat minua pelottaa, mutta huomaankin niiden myöhemmin minulle valoa antavan

Näen ympärilläni enemmän elämää
Uskallan sitä arkaillen lähestyä
Jalkani alkavat kantaa, muistan kuka olen
Usva hiipii iltaisin mutta poistuu aamunkoittoon
Sydämeni herää eloon

Syksyn tullen olen opetellut kellumaan
En katso enää horisonttiin
Usva,aurinko, myrskyt ovat ystäviäni

Talvi tekee tuloaan
En halvaannu
Otan sen syleillen vastaan ja nousen pinnalle jään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herääminen elämään

Parhaimmat jutut tulee aina tietyssä mielentilassa. Mulla se on yleensä siinä vaiheessa, kun olen siinä hetkessä 150% läsnä, täysin avoin ja tunnetta täynnä. Ne on hienoja hetkiä. Jos fiilistä vois jotenki kuvailla, sen menis suunnilleen näin: Sun sisällä vaan jokin asettuu kohilleen. Kuin olisit kantanut murtumia, jotka yhtäkkiä asettuu paikoilleen ja paranee. Se tuntuu siltä, kun sun sydän on iskenyt pitkään väärään tahtiin ja sitten se korjaaki rytminsä iskemällä kerran kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Se tuntuu siltä kuin pitkäaikainen päänsärky yhtäkkiä haihtuu ja ajatus kiitää kovempaa kuin koskaan aiemmin. Siltä se minusta tuntuu. Mie olen saanut viimeaikoina aika paljon oivalluksia, ihan siksi että mulla on ollu aikaa mietiskellä asioita, mutta samaan aikaan olen altistanut itseni uusille kokemuksille, ihmisille ja tuntemuksille. Ja yrittänyt olla nuiden kanssa hyvin avoin ja ennakkoluuloton. Olen kiinnostunut ajatuksesta, että luopuisin egostani. Ainakin niistä osista ...

Kipua

Tunnetko mielelläsi kipua? en nyt tarkoita mitään masokistista, vaan sitä että osaatko ottaa vastaan kivun sellaisenaan kun se tulee? Olen tuntenut viime viikkoina monenlaista kipua. Mua on sattunut jokapaikkaan. Mutta olen opetellut ottamaan sen kivun vastaan sellaisenaan kuin se on, enkä ole yrittänyt muuttaa sitä mieleisekseni. Olen huomannut, että epämiellyttävien tuntemuksien vastaanottaminen on hankalaa, koska haluamme muuttaa niitä sellaisiksi, jotka on helpommin ymmärrettävissä ja siedettävissä. Mutta onko pakko aina yrittää muuttaa asioita? Olen tänään kärsiny kauheaa päänsärkyä, aamu alkoi iloisesti vessanpönttöä tervehtien. Eka ajatus oli että miksi tänään? Ajankohta oli suorastaan surkea, koska minulla sattui olemaan vapaapäivä. On se huomennakin, mutta tämä päivä ei vaan millään olisi sopinut. Noh, kun päivä meni enimmäkseen sängynpohjalla oleskellen ja kivun väärää ajankohtaa päivitellen, tietenkin se oli paska päivä. Kunnes aloin taas miettimään. Meidän keho ja mi...

Esiintulo

Olen miettinyt tätä kauan. Olen pohtinut tätä niin kauan, että nyt kun on se hetki hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle.. Tulee jännäkakka housuun. On tullut jo kolmesti, maha ihan perkeleen sekaisin. Mikä tässä voi niin jännittää, yhen blogin aloitus joka luultavasti hukkuu kaikkien muiden sekunda massaan. No worries siis, niinhän? Mie otan kaiken tosissaan, siksi tämä jännittäminen. Otan itseni tosissaan, vähän liianki, joten ton mukavuusalueen ylittäminen on todella hankalaa. Miehän voin vaikka nolata itteni. Sitten on pakko pakata tavarat autoon ja muuttaa Lapin erämaahan muutamaksi vuodeksi. Joka sinällään ei ole huonoin vaihtoehto, mutta voi sitä vaivan määrää! Mie tiiän että mun sanomalla on painoarvoa, en mikää turha muija oo, mutta miksi sitä epäilee itseään silloin kun on isommalle raadille kertomassa älyväläyksiään? Kirottu itsetunto. Sisäinen ääneni taas vittuilee, Turpa kiinni! täti koittaa tässä nyt kirjoittaa ekaa blogi tekstiä. Ajatella kuinka moni asia voi jää...