Siirry pääsisältöön

Herään kai uudelleen..

Kun yritän muistella sinua, tuntuu kuin kaikki mielikuvat ja asiat karkaisivat mielestäni. Ne pakoilee totuutta niinkuin minäkin. Minun täytyisi myöntää jotain, minkä en halua olevan totta. Totuus on että sinä olet poissa. 

Minä menetin sinut. Menetin isoveljeni.

Menetyksen myötä särkyi illuusio siitä uskomuksesta, että meillä olisi aikaa. Ei sitä aikaa ole sen enempää, kuin mitä sinulla tällä hetkellä on käsillä. Huomisen kohtaaminen on epävarmaa, koska et ole ainoa joka sen kohtaamiseen vaikuttaa. Tuttuja lainalaisuuksiahan nämä on, mutta jälleen kerran sen pienen faktan sisäistäminen vaati sen että sun maailma revitään perustuksiltaan. Mielestäni se kertoo aika paljon ihmisluonteesta. Kuinka hiton itsepäisiä sitä ollaan. Millon meidän elämä muuttui sellaiseksi että sulla on aikaa mietiskellä tekeväsi asioita sitten kun niille on mielestäsi sopiva ajankohta, vaikka se tekeminen pitäisi olla tässä ja nyt. Uskon että sen tekemisen luonne on muuttunut, halutaan tehdä vain niitä asioita jotka arvotat niin ettei niihin ole heti varaa tai ei ole mahdollisia toteuttaa tässä hetkessä, mutta silti pidät sitä sinun onnellisuuden pohjana ja mahdollistajana. Ristiriitaista elämää.

Kuolema. Miten julmaa niille jotka tänne jää sen jälkeen. Opetella elämään uudelleen ilman sitä rakasta ihmistä jonka läsnäolo antoi sitä merkitystä sinun elämään. Ihminen joka antoi sinulle rooleja, niinkuin minullekkin; olin veljelleni pikkusisko ja ystävä. Onnekseni minulla on toinenkin isoveli jolle voin olla nuita rooleja, ja nyt voin olla parempi niissä mitä olen ollut aiemmin. Kuoleman myötä tulleen syyllisyyden voin purkaa tekemiseen. Mitään syytähän minulla ei ole olla syyllinen, mutta se kai on osa sitä luopumisen prosessia.  

-----

Veljen lähdöstä on nyt vuosi ja kolme kuukautta. Prosessi edelleen päällä ja ikävöin joka ikinen päivä. Mutta enää ikävä ei muserra minua, ikävä näyttäytyy muistoina ja kuvina hänestä, joskus kun hän tulee uniin niin itken ikävää ja kaipausta. Minun pitää enemmän alkaa kirjoittamaan, se helpottaa. 

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kipua

Tunnetko mielelläsi kipua? en nyt tarkoita mitään masokistista, vaan sitä että osaatko ottaa vastaan kivun sellaisenaan kun se tulee? Olen tuntenut viime viikkoina monenlaista kipua. Mua on sattunut jokapaikkaan. Mutta olen opetellut ottamaan sen kivun vastaan sellaisenaan kuin se on, enkä ole yrittänyt muuttaa sitä mieleisekseni. Olen huomannut, että epämiellyttävien tuntemuksien vastaanottaminen on hankalaa, koska haluamme muuttaa niitä sellaisiksi, jotka on helpommin ymmärrettävissä ja siedettävissä. Mutta onko pakko aina yrittää muuttaa asioita? Olen tänään kärsiny kauheaa päänsärkyä, aamu alkoi iloisesti vessanpönttöä tervehtien. Eka ajatus oli että miksi tänään? Ajankohta oli suorastaan surkea, koska minulla sattui olemaan vapaapäivä. On se huomennakin, mutta tämä päivä ei vaan millään olisi sopinut. Noh, kun päivä meni enimmäkseen sängynpohjalla oleskellen ja kivun väärää ajankohtaa päivitellen, tietenkin se oli paska päivä. Kunnes aloin taas miettimään. Meidän keho ja mi

Lisää runoutta

Talvi Olen seisonut kylmässä vedessä pitkään, katsellut horisontiin etsien rantaa missä rauha lepää En näe usvalta mitään, en tunne raajojani Tunnen vain tyhjyyttä ja loputonta kaihoa Toivon että virta ottaisi minut mukaansa Kevät saapuu Tunnen veden lämpenevän Tuntoni palaa, en ole vieras itselleni Kuulen lähelläni ääniä, en ole yksin Minua jännittää, Tuhatvuotisen talven jälkeen kevät minut yllättää Värit minut sokaisee, sydämeni muistaa miten tuntee Kesä tulee myrskyten Kesä näyttää muutoksen mahdin Salamat minua pelottaa, mutta huomaankin niiden myöhemmin minulle valoa antavan Näen ympärilläni enemmän elämää Uskallan sitä arkaillen lähestyä Jalkani alkavat kantaa, muistan kuka olen Usva hiipii iltaisin mutta poistuu aamunkoittoon Sydämeni herää eloon Syksyn tullen olen opetellut kellumaan En katso enää horisonttiin Usva,aurinko, myrskyt ovat ystäviäni Talvi tekee tuloaan En halvaannu Otan sen syleillen vastaan ja nousen pinnalle jään.