Siirry pääsisältöön

Mun runoja


RAKKAUS

Olet järjettömän suuri kusipää
Tunteillas tuut ja sekoitat mun pään
Voimasi iskee kuin halvauttava salama
Olet kuin kasvoja lähestyvä polttava silitysrauta
Älä lähesty mua sun lämpösellä otteella
Sinut hetken tunnen, kunnes olet taas osa mun heikkoa itsetuntoa
Epäilys, Raivo, Itku ja Huuto
Älä minulle sano että olen pelkkä harhaluulo!
Anteeksi en tarkoittanut epäillä
Sun kosketus tuntuu niin pelottavan hyvältä

Rakkaus
Minä haluan oppia sinut tuntemaan
Rakastamaan, olemaan sinun kokonaan
jotain minulta on sisältä viety
lähelläsi olen kuin rautaputkella piesty

Epätoivo.
Itken, huudan kun pelkään sinun menevän
Vaikken tahtonut sinua en halua sinun lähtevän
PALAA! Minä pyydän, olen sinun arvoinen
rakkaus olet kaunein tunne ihmisen

Rakkaus
Ethän ole pelkkä illuusio, tulet ja menet
on sinun jättämä jälki kuin rovio!
RAKASTAN, HALUAN, TUNNEN JA PALAN!
Elän ja hengitän vain sinun armosta.
Palaathan pian ja anna minulle voimaa
sillä rakkaus.. Olet vilpittömin asia mitä halajan.

***

HULLU NAINEN


Mä en tiedä susta mut jätin pelit lapsuuteen
En vaihtanut kimbleä ihmissuhdepeleihin
Mun sydän ei käy pelissä valuuttana
Tässä ei pelata mitää monopolia

Sä luulet olevas vitun kova Pleieri
HAH! tännekkö tuut et ees muista mikä suhun iski
Alfa naarasta ei koskaan petetä
Riko mun sydän
Sun elämä tulee olee yhtä helvettiä
Sullakin on heikkous mä alan sitä etsiä
Tämän siitä saat kun mustaat puhdasta sydäntä

Pahuus ei todellakaan asu mussa
Puhdasta rakkautta tunnen sielussa
Sinä teit minusta hullun naisen
Myrkkysi virtaa suonissani raivoten

Jonain päivänä unohdan sun nimen
Sitä ennen teen mielessäni sulle hautakiven
Mä teen lopun sun raukkamaisista peleistä
Etsin kaikki jotka on kärsinyt sun eleistä

Mä takaan
Tuut muistamaan mut vuosien jälkeenkin
Et vihaten
Vaan sitä mitä mussa menetit
Koska olinhan mä sua hulluna rakastava nainen.

***

INTOHIMO

Sun sylissä on mun pimeyttä
Kun himoan sua
Järki hyljeksii mua
Tahdon sulautua osaksi sua

Hurmion ja kiihkon jätät jälkeesi
Narkomaanina ylläpidän muistoa kosketuksestasi
Himo ja tunteet päässäni jyllää
Saatana ne mun ajatuksia vääristää

Salamaniskuna sä tunnut mun kehossa
Rakkautta vai pelkkää himoa tunnenko minussa?

Vajoan syvemmälle sinuun
Muistelen kättesi reittiä mun ihoon
Mieleni tekee karttaa sun kehosta
Vapisen kun tunnen sinut vielä minussa

Sun sylissä on mun pimeyttä
Mä haluan ripustautua sinuun
Imeä elinvoimasi minuun
Tahdon sulle kaikkeni antaa
Sieluni, kehoni, rakkauteni on sulle vapaa

Tuoksusi on kohta hävinnyt mun keholta
Tulethan pian auttamaan vierotusoireissa
Matkataan yhdessä läpi universumin
Yhtyminen toisiimme antaa siihen tiketin.

***


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herään kai uudelleen..

Kun yritän muistella sinua, tuntuu kuin kaikki mielikuvat ja asiat karkaisivat mielestäni. Ne pakoilee totuutta niinkuin minäkin. Minun täytyisi myöntää jotain, minkä en halua olevan totta. Totuus on että sinä olet poissa.  Minä menetin sinut. Menetin isoveljeni. Menetyksen myötä särkyi illuusio siitä uskomuksesta, että meillä olisi aikaa. Ei sitä aikaa ole sen enempää, kuin mitä sinulla tällä hetkellä on käsillä. Huomisen kohtaaminen on epävarmaa, koska et ole ainoa joka sen kohtaamiseen vaikuttaa. Tuttuja lainalaisuuksiahan nämä on, mutta jälleen kerran sen pienen faktan sisäistäminen vaati sen että sun maailma revitään perustuksiltaan. Mielestäni se kertoo aika paljon ihmisluonteesta. Kuinka hiton itsepäisiä sitä ollaan. Millon meidän elämä muuttui sellaiseksi että sulla on aikaa mietiskellä tekeväsi asioita sitten kun niille on mielestäsi sopiva ajankohta, vaikka se tekeminen pitäisi olla tässä ja nyt. Uskon että sen tekemisen luonne on muuttunut, halutaan tehdä vain niitä asioita

Kipua

Tunnetko mielelläsi kipua? en nyt tarkoita mitään masokistista, vaan sitä että osaatko ottaa vastaan kivun sellaisenaan kun se tulee? Olen tuntenut viime viikkoina monenlaista kipua. Mua on sattunut jokapaikkaan. Mutta olen opetellut ottamaan sen kivun vastaan sellaisenaan kuin se on, enkä ole yrittänyt muuttaa sitä mieleisekseni. Olen huomannut, että epämiellyttävien tuntemuksien vastaanottaminen on hankalaa, koska haluamme muuttaa niitä sellaisiksi, jotka on helpommin ymmärrettävissä ja siedettävissä. Mutta onko pakko aina yrittää muuttaa asioita? Olen tänään kärsiny kauheaa päänsärkyä, aamu alkoi iloisesti vessanpönttöä tervehtien. Eka ajatus oli että miksi tänään? Ajankohta oli suorastaan surkea, koska minulla sattui olemaan vapaapäivä. On se huomennakin, mutta tämä päivä ei vaan millään olisi sopinut. Noh, kun päivä meni enimmäkseen sängynpohjalla oleskellen ja kivun väärää ajankohtaa päivitellen, tietenkin se oli paska päivä. Kunnes aloin taas miettimään. Meidän keho ja mi

Lisää runoutta

Talvi Olen seisonut kylmässä vedessä pitkään, katsellut horisontiin etsien rantaa missä rauha lepää En näe usvalta mitään, en tunne raajojani Tunnen vain tyhjyyttä ja loputonta kaihoa Toivon että virta ottaisi minut mukaansa Kevät saapuu Tunnen veden lämpenevän Tuntoni palaa, en ole vieras itselleni Kuulen lähelläni ääniä, en ole yksin Minua jännittää, Tuhatvuotisen talven jälkeen kevät minut yllättää Värit minut sokaisee, sydämeni muistaa miten tuntee Kesä tulee myrskyten Kesä näyttää muutoksen mahdin Salamat minua pelottaa, mutta huomaankin niiden myöhemmin minulle valoa antavan Näen ympärilläni enemmän elämää Uskallan sitä arkaillen lähestyä Jalkani alkavat kantaa, muistan kuka olen Usva hiipii iltaisin mutta poistuu aamunkoittoon Sydämeni herää eloon Syksyn tullen olen opetellut kellumaan En katso enää horisonttiin Usva,aurinko, myrskyt ovat ystäviäni Talvi tekee tuloaan En halvaannu Otan sen syleillen vastaan ja nousen pinnalle jään.