Esiintulo

Olen miettinyt tätä kauan.

Olen pohtinut tätä niin kauan, että nyt kun on se hetki hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle..
Tulee jännäkakka housuun. On tullut jo kolmesti, maha ihan perkeleen sekaisin. Mikä tässä voi niin jännittää, yhen blogin aloitus joka luultavasti hukkuu kaikkien muiden sekunda massaan. No worries siis, niinhän?

Mie otan kaiken tosissaan, siksi tämä jännittäminen. Otan itseni tosissaan, vähän liianki, joten ton mukavuusalueen ylittäminen on todella hankalaa. Miehän voin vaikka nolata itteni. Sitten on pakko pakata tavarat autoon ja muuttaa Lapin erämaahan muutamaksi vuodeksi. Joka sinällään ei ole huonoin vaihtoehto, mutta voi sitä vaivan määrää!

Mie tiiän että mun sanomalla on painoarvoa, en mikää turha muija oo, mutta miksi sitä epäilee itseään silloin kun on isommalle raadille kertomassa älyväläyksiään? Kirottu itsetunto.

Sisäinen ääneni taas vittuilee, Turpa kiinni! täti koittaa tässä nyt kirjoittaa ekaa blogi tekstiä.

Ajatella kuinka moni asia voi jäädä tekemättä sen takia, että kuvittelee tietävänsä tulevaisuuden tapahtumat? Sinä et ole maailma ja maailma et ole sinä.
Kuullostaa julmalta, mutta loppujen lopuksi jokainen meistä on yksi sattuma miljardien joukossa, joka muovautuu alati muuttuvan ympäristön vaikutteista. Mua helpottaa se ajatus.
Minulla ei ole suurta painoarvoa suuressa mittakaavassa, ainoastaan siinä missä koen olevani tärkeä.

Olen ainakin tärkeä itselleni, tätä showta joka ympärilläni pyörii, ei olisi ilman minua.

Tässä varmaan tuli hyvin selville blogini sisältö; Mieli, ihminen ja minä itse suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön. Pohdintoja, aivopieruja, vielä kerran miettimistä.

Jos luet tätä, mie tein sen! Hyppäsin mukavuusalueen ulkopuolelle.