Tunnetko mielelläsi kipua? en nyt tarkoita mitään masokistista, vaan sitä että osaatko ottaa vastaan kivun sellaisenaan kun se tulee?
Olen tuntenut viime viikkoina monenlaista kipua. Mua on sattunut jokapaikkaan. Mutta olen opetellut ottamaan sen kivun vastaan sellaisenaan kuin se on, enkä ole yrittänyt muuttaa sitä mieleisekseni.
Olen huomannut, että epämiellyttävien tuntemuksien vastaanottaminen on hankalaa, koska haluamme muuttaa niitä sellaisiksi, jotka on helpommin ymmärrettävissä ja siedettävissä. Mutta onko pakko aina yrittää muuttaa asioita?
Olen tänään kärsiny kauheaa päänsärkyä, aamu alkoi iloisesti vessanpönttöä tervehtien. Eka ajatus oli että miksi tänään? Ajankohta oli suorastaan surkea, koska minulla sattui olemaan vapaapäivä. On se huomennakin, mutta tämä päivä ei vaan millään olisi sopinut. Noh, kun päivä meni enimmäkseen sängynpohjalla oleskellen ja kivun väärää ajankohtaa päivitellen, tietenkin se oli paska päivä. Kunnes aloin taas miettimään.
Meidän keho ja mieli on paljon viisaampi, kuin se tiedostava osapuoli meissä, joka tekee huomioita ja tulkintoja egomme kautta. Voi olla siis hyvinkin mahdollista, että mie tarvitsin vain lepoa. Koska tietoinen minä oli liian yliviritteinen ja ei huomioinut kehon viestejä, se teki äärimmäisen teon; otti vallan ja sai mut oksentamaan. Taas.
Nykyään puhutaan paljon mindfullness taidoita ja tietoisesta minästä. Joo, on hyvä olla tietoinen itsestään, mutta pitää muistaa millä perspektiivillä tutkailet itseäsi. Hyvin monesti lankeamme kriittisen minän suurennuslasin alle ja uskoisin ettei kellään monesti ole monesti hyvää sanottavaa silloin itsestään. Suosittelen itsetutkiskeluun rehellisen-minän käyttöä, jätä egosi taustalle jos et voi sitä täysin hiljentää.
Jos et ole kokeillut miltä se tuntuu, sulje silmäsi ja kaikki häiriötekijät ympäriltäsi. Jos haluat lähestyä psyykkistä puoltasi, kysy alkuun itseltäsi "Mitä minä ajattelen?" ja odota mitä sinun aivoituksesi tarjoavat, voit yllättyä vastauksesta jos voit vapauttaa mielesi siitä kahleesta joka olettaa sinun ajattelevan tiettyjä asioita. Kivoja asioita.
Kun suljin silmäni, puhelin soi ja sieltä tuli vaihtoehtoinen kysymys: "Lähetkö uimaan?" Joo. Lähen. Ehkä se fyysinen kipu ja henkinen turhautuminen jää sinne jokeen ja olen hetken olematta mitään.
Olen tuntenut viime viikkoina monenlaista kipua. Mua on sattunut jokapaikkaan. Mutta olen opetellut ottamaan sen kivun vastaan sellaisenaan kuin se on, enkä ole yrittänyt muuttaa sitä mieleisekseni.
Olen huomannut, että epämiellyttävien tuntemuksien vastaanottaminen on hankalaa, koska haluamme muuttaa niitä sellaisiksi, jotka on helpommin ymmärrettävissä ja siedettävissä. Mutta onko pakko aina yrittää muuttaa asioita?
Olen tänään kärsiny kauheaa päänsärkyä, aamu alkoi iloisesti vessanpönttöä tervehtien. Eka ajatus oli että miksi tänään? Ajankohta oli suorastaan surkea, koska minulla sattui olemaan vapaapäivä. On se huomennakin, mutta tämä päivä ei vaan millään olisi sopinut. Noh, kun päivä meni enimmäkseen sängynpohjalla oleskellen ja kivun väärää ajankohtaa päivitellen, tietenkin se oli paska päivä. Kunnes aloin taas miettimään.
Meidän keho ja mieli on paljon viisaampi, kuin se tiedostava osapuoli meissä, joka tekee huomioita ja tulkintoja egomme kautta. Voi olla siis hyvinkin mahdollista, että mie tarvitsin vain lepoa. Koska tietoinen minä oli liian yliviritteinen ja ei huomioinut kehon viestejä, se teki äärimmäisen teon; otti vallan ja sai mut oksentamaan. Taas.
Nykyään puhutaan paljon mindfullness taidoita ja tietoisesta minästä. Joo, on hyvä olla tietoinen itsestään, mutta pitää muistaa millä perspektiivillä tutkailet itseäsi. Hyvin monesti lankeamme kriittisen minän suurennuslasin alle ja uskoisin ettei kellään monesti ole monesti hyvää sanottavaa silloin itsestään. Suosittelen itsetutkiskeluun rehellisen-minän käyttöä, jätä egosi taustalle jos et voi sitä täysin hiljentää.
Jos et ole kokeillut miltä se tuntuu, sulje silmäsi ja kaikki häiriötekijät ympäriltäsi. Jos haluat lähestyä psyykkistä puoltasi, kysy alkuun itseltäsi "Mitä minä ajattelen?" ja odota mitä sinun aivoituksesi tarjoavat, voit yllättyä vastauksesta jos voit vapauttaa mielesi siitä kahleesta joka olettaa sinun ajattelevan tiettyjä asioita. Kivoja asioita.
Kun suljin silmäni, puhelin soi ja sieltä tuli vaihtoehtoinen kysymys: "Lähetkö uimaan?" Joo. Lähen. Ehkä se fyysinen kipu ja henkinen turhautuminen jää sinne jokeen ja olen hetken olematta mitään.
Kommentit
Lähetä kommentti